torstai 21. syyskuuta 2017

Kalamiehelle sukat

Teinpäs tälläset yllätys sukat vävykokelaan isälle,joka on kalamies. Novitan nostalvia langalla tein... Toivottavasti sukat on sopivat, sillä sain vain ohjeeksi että paksummalle pohkeelle ja koko merkintäkin heitti kahdella numerolla, kun olivat vaklanneet kenkien kokoja. No, tein sinne keskiväliin, et luulis olevan ok. Kudoin 16s/puikko tuon varren, mut viimesellä resorikierroksella vähensin silmukoita puikon alussa ja lopussa, jotta sain 14s/puikko....sillä oon ruukannut omallekki miesväelle tehdä....poikkeuksena kuopus, jolle teen 13s, koska naisten 12 liian tiukka ja miesten 14 liian löysät. Mut uskon vahvasti, että nämä on ok. Pitää sit antaa jollekki muulle nämä, jos ei kelpaa yllärilahja...mut uskoisin kelpaavan. Toki annan perheen äidillekki sukat...kun sattu kyseistä kokoo olemaan varastossa käyttämättömänä.  Oma mies juuri hetki sittten tuumas, ettähän ei tarvi hetkeen yhtään villasukkia, ettei ne mahdu ees koriin....oma sukkakori pursuaa vielä enemmän. Mut mä rakastan villasukkia. Ois ihana saada tehdä pitkästä aikaa naisten pitsisukat...mut varastossa vielä entisiäkin käyttämättömiä sukkia...ja oon aikas monet sukat viime vuosina kutonut itselle ja tyttärille. No, katsotaan....kummasti sitä aina joku käsityö käteen eksyy. Ja kun välillä lahjoitan näitä eteenpäin, niin vielä ei oo kukaan kieltäytynyt. Oonhan mä vähän hassu, kun tulottomana teen sukkia ja lahjoitan niitä eteenpäin...mut kun joskus, kun vielä tuli lapsilisät, niin ostin lankaa ja sitä on vielä, niin miksen pistäis hyvää kiertämään, kun kerta osaan kutoa sen verran, että kehtaan antaa näitä. Jotku on sitä mieltä, ettei arvosta käsitöitä, jos ei pyydä kunnon hintaa....mä arvostan käsityötä, niin omaa kuin muidenkin....mutta tulottomana tiedän, ettei kaikilla oo vara ostaa villasukkia, vaikka kuinka arvostais. Ja kaikki ei osaa kutoo sukkia. Ja kun ystäviä on vähän, tiedän myöskin sen tunteen, jos joku joskus yllättää minut, vaikka käynnillään tai pienellä kortilla tms...kuinka hyvältä se tuntuu...olla jotain. Siksi haluan yllättää ihmisiä...haluan heille sen tunteen, että joku välittää,vaikkei välttis tuntiskaan. No, nyt aattelin vaan vävykokelaan isän varpaita kalassa.....vävykokelaalle on sukkia tehnyt aikasemmin jo. Ei se ole keltään pois, jos haluaa hymyn toisen ihmisen huulille,  edes hetkeksi.. Ja eiks sitä niin sanota, että antaessaan saa. :D Ja oonhan määkin saanut langanjämiä, joilla tein jämälankapeitot. Pistäkää ihmiset hyvä kiertämään. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti